lauantai 27. lokakuuta 2012

Ulkovuoraus

Ulkovuorauksen remontti lähti käyntiin pikaisesti, kun olin ensin kahvikupin ääreltä katsellut taloa sillä silmällä.

Vanhan ulkovuorauksen olin tehnyt aaltopahvista litistämällä muistuttamaan etäisesti lautaverhoilua. Koska sekä vuorauksen väri, ulkonäkö että työn laatu eivät enää miellyttäneet silmääni yhtään, käärittiin Kardemummakadulla hihat ja laitettiin sorkkarauta heilumaan.

Ensin oli vain yksi apupoika.


Huhu taloremontista levisi kuitenkin nopeasti ja kohta paikalle saapui toinenkin apumies.


Kohta talo olikin seiniltään paljas valmiina uuteen tarkasteluun. Päädyin rapattuun pintaan osin sen takia, että ikkunat jäisivät "oikean" lautavuorauksen jälkeen liiaksi sisälle. Rappaus on myös helppo ja nopea toteuttaa. Joskin hieman sotkuista.

Mannaryynejä olen joskus minirappauksessa käyttänyt, mutta nyt pussissa olleet olivat liian hienojakoisia. Ajattelin ensin käyttää rappauksesssa joskus ostamaani koristehiekkaa, mutta en löytänyt sitä. Sen sijaan käsi osui keittiökaapin päällä avonaiseen purnukkaan, missä oli jotain tuoksuvaa.. mitäpä muutakaan kuin kardemummaa.

Ostin joskus ison pussin halpaa kardemummaa, mutta se tuoksui jotenkin oudolta, enkä koskaan käyttänyt sitä ruuanlaittoon, vaan laitoin kaapin päälle tuoksua antamaan. Nyt kardemumma pääsi uuteen tehtävään rappauspintana. Hyväntuoksuista on mukavampi rapata ja siivota lattioilta.

Kardemummaa nuuhkutellessani keksin myös talolle ja blogille nimen: Kardemummakatu 12. Apupojat ihmettelivat miksi juuri 12. Nooh siksi, että minusta se vain kuulosti parhaalta yhdistelmältä. Eli Kardemummakatu kahdentoista talo on siis rapattu kardemummalla ja nimetty sen mukaan.

Harmikseni liima ja loppui ja hommat jäivät kesken. Joku nurkkakamarissa kuitenkin jo valmistautuu yöpuulle jatkaakseen puuhia rautakauppakäynnin jälkeen.


Kakluuninkin se joku on syttänyt kylmyyttä karkoittaakseen. Talo on ollut pitkään kylmillään ja tuoksuu tunkkaiselta, joten lämpö ja ilmanvaihto on poikaa nukketalossakin. Kakluunin olen tehnyt edellisen innostuksen aikana. Lisäsin sinne vain nyt led-tuikun tuikkimaan.



8 kommenttia:

  1. Tunnelmallinen kuva kakluunista!

    VastaaPoista
  2. Hieno talo ja ihanat nuo sun apurit. Mulla on 11v tyttö ja 12v poika ja aina ovat apulaisina, joskus vähän harmiksikin asti ;) Mutta hyvä näin, koska pian ovat niin isoja, että saa äiti yksin askarrella. Onnea uudelle blogille!

    VastaaPoista
  3. Kardemummarappaus oli kyllä ihan uutta ja niin hauskaa että! Itse levittelin viikko sitten korppujauhoja ja kyllä se meni enemmän niin päin että työn tuoksinassa äiti sotki ja 11 vuotias tyttö siivosi. Kiva päästä näkemään talosi rakentumista. Kaunis talo sinulla!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteistanne. Kolmas apumies oli kipeänä, joten pitää jättää hänellekin "talohommia". Jospa vaikka saisi repiä tuon santapaperikaton pois.

    Rappaus tuolla kardemummalla oli kyllä mukavaa. Eikä tuoksuvan sotkun siivoamisessa kannata pitää kauheaa kiirettä.

    Esikoinen yritti kyllä esittää minulle vaihtoehtoista työtapaa, mutta pidin parhaana omaani: Heittelin toisella kädellä rouhetta lusikasta seinään ja pidin alla paperinpalaa, mihin suurin osa putoavasta rappauksesta jäi takaisin purkkiin laitettavaksi.

    Onneksi on tuo keittiön nurkkaus, missä voi suht rauhassa operoida. Kuistin katon alunen tulee olemaan vaikea rapattava, joten taidan hetkeksi häätää talosta asukkaat ja kipata talon kyljelleen :)

    VastaaPoista
  5. Oi miten lupaavalta Kardemummakadulla näyttää!
    Hieno talo ja kiva katunimi. Liekköhän sijaitsee jossain samalla suunnalla mun Söpökadun kanssa? :-)
    Hauska nähdä apupojat rakentelu, siis tässä kohtaa, purkuhommissa.
    Terkkuja

    VastaaPoista
  6. Onnea taloprojektille ja uudelle blogillesi!

    VastaaPoista
  7. Oih, aian ihana talo ja upea rappaus toi kardemumma! Ja nimi se on kaunis...

    VastaaPoista
  8. Kiitos Piikko, Marjatta ja pirrepirpana tervetuloatoivotuksista.

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola. Kiitos niistä :)