Ihmeellistä kyllä, löysin sen mitä hain. Puumateriaali on peräisin pienestä niitteillä kasatusta "korista", missä on myyty muistaakseni jotain hedelmiä. Puuaines on kovin hauraan oloista ja napsahti helposti rikki, joten irrotin niitit ja laitoin puun yöksi veteen likoamaan. Seuraavana päivänä leikkasin palasen saksilla suikaleiksi.
En ole muistaakseni koskaan kokeillut korintekoa, vaikka yhtä sun toista onkin tullut askarreltua. Tässä kohtaa tuntui kyllä loppuvan kädet ja näkökyky kesken. Koska puuaines oli märkää, ei siihen tarttunut liima eikä teippi. Reuna tuli tehtyä vähän oikaisten liiman kanssa lastujen kuivuttua ja monta lastua meni siinä kohtaa poikki, mutta menköön tämähän on vanha, elämää nähnyt koppa. Koska puuaines oli kovin vaaleaa, sudin kopan vielä vanhalla ruskean petsin jämällä.
Monen tuskastuttavan vaiheen jälkeen minulla on nyt jonkinlainen koppa, mutta ei tämä taida olla ihan salonkikelpoinen. Seuraavan teen kyllä jostain muusta materiaalista.
Halonhakkuussa sentään olen paljon parempi kuin pärekorintekijänä. Pääasia, että ainakin lämpöä riittää.
Laitetaan tähän samaan nyhräyspostaukseen vielä toinenkin ensitekele. Tämä ektorpmainen sohvayritelmä, mikä odottaa pääsyä yläkertaan. Ensimmäinen laatuaan ja parantamiseen varaa on rutkasti. Erityisesti noissa irtotyynyissä. Olisin voinut tehdä ne ompelamalla ja täyttämällä, mutta kangas loppui kesken. Täytynee heittää tuohon istuinosan päälle "suojaksi" joku peite, kuten näiden isojenkin kanssa näkyy tehtävän.
Noin-mittoja otin isosta sohvasta ja vinkkejä tekemiseen katsoin Jenniferin sohvaohje -sivuilta.
Aika monta tuntia olen viettänyt tässä koneella melkein suu auki ihastellen. Aivan huikeita juttuja on tullut vastaan. Hienoa on ollut myös bongata niitä blogeja, missä on postauksia myös miniatyyriharrastuksen alkutaipaleelta. Toivossa on siis hyvä elää ja ajatella, että viiden vuoden päästä minultakin tämä sohvanteko onnistunee jo paljon helpommin. Sitä odotellessa..